Terveyshuolet

Koko ajan on joku vaiva jossain. Syödään erinäisiä pillereitä ja niistä tuleviin sivuvaikutukseen taas uusia pillereitä. Antibiootteja napsitaan kuin karkkeja ja kaiken parantaa parasetamoli. Buranaa ja Panadolia.

Minulla on koko elämäni ajan ollut aina jotain terveyteen liittyvää häikkää meneillään. Ehkä olen sitten sen verran herkkä että reagoin pieniinkin muutoksiin kehossa. On ollut pääkipua, vatsakipua, angiinoita ja nielurisaleikkaus, nilkan nyrjähdys, selkävaivat, niska-hartiaseudun ongelmat, atooppista ihottumaa, ruusu, pissatulehduksia, kilpirauhasen vajaatoimintaa, masennusta, lapsettomuutta (PCO:sta johtuvaa), sydänoireita, korvatulehduksia, kuukautishäiriöitä, nenässäkin joku polyyppi joka aiheuttaa tukkoisuutta. Jalkapohjani ovat niin kipeät, että rajoittaa liikkumista. Viimeisimpänä, napani tulehtui! Ei mitään käsitystä miten sellainenkin on mahdollista, hyvä kun muistan että minulta löytyy sellainen. Pientä vaivaa löytyy joka lähtöön, mutta vielä ei mitään vakavampaa onneksi ole tullut esiin, siis kuolemanvakavaa.

Lääkkeistä pysyvä tulee olemaan tyroksiini kilpirauhasen vajaatoimintaan. Söin kauan myös sydänlääkkeitä ja mielialalääkkeitä, mutta niistä olen nyt päässyt eroon. Ovat kuitenkin sellaisia, mitkä voin aloittaa tarvittaessa uudelleen. Nyt uusina aloitin PCO:hon auttavan lääkkeen ja foolihapon, nämä tukevat raskaaksi tulemista olematta varsinaisesti lapsettomuushoitoja.

Minä olen vähän lääkevastainen ihminen. Otan kyllä päänsärkyyn, kuumeeseen ja kipuun särkylääkettä, mutta en popsimalla vaan tarpeeseen, jos lepo ei auta. Mielialalääkeen aloitus oli pitkän harkinnan tulos. Ylipäänsä en halua vain syödä lääkkeitä miettimättä, vaan niille täytyy olla oikeasti tarkoitus ja pyrin ne lopettamaan niin etten syö mitään turhaa. Koska lääkkeillä on sivuvaikutuksia. Sellaisiakin, mitä ei ehkä huomaa yhdistää.

En tiedä olenko ikinä tuntenut olevani täysin terve. Kyllä kai, mutta en muista sellaista. Välillä tulee sama tunne kuin kuumeessa ollessa; tekisi mieli tehdä vaikka mitä, mutta kun ei vain pysty. Kaikki vaivat ärsyttävästi rajoittavat elämää. Haluaisin liikkua enemmän, mutta kroppa ei vain ota vastaan niin paljoa rasitusta kun toivoisin. Masennuksen takia tulee jaksoja kun ei jaksa tehdä mitään, vaikka niin toivoisikin. Olen onneksi jo oppinut himmaammaan tahtia välillä.

Mutta joskus kun oikein innostuu, toivoisi tietysti että pystyisi tehdä mitä vaan. Realiteetit hei, siinähän taas olette.

Pysykää terveinä!

Vanilla

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *