Arjessa jaksaminen

Työ, koti, lapsi, mies, ystävät, läheiset, harrastukset, oma aika.

Arki on monilla kuormittavaa ja itsensä väsyttää helposti kaikkien velvollisuuksien alla. Kun pitäisi kasvattaa lapsi, hoitaa parisuhdetta, olla ahkerana kokopäivätöissä, hoitaa kotia, nähdä ystäviä ja kyläillä läheisten luona, on vaikea muistaa pitää huolta itsestään. Omille harrastuksille ja omalle ajalle saatikka levolle ei tahdo löytyä paikkaa kalenterista. Silloin uupuu ja elämästä tulee suorittamista. On koko ajan kiire ja liikaa kaikkea. Voisin väittää ettei kukaan jaksa olla jatkuvasti liikkeellä ja laittaa toisten tarpeet itsensä edelle. Ja miksi pitäisi? Onko omaa jaksamista tärkeämpää se että vessanpönttö kiiltää hammasharjalla hinkkauksen jälkeen ja pyykit on silitettyinä ja viikattuna siististi kaapissa?

Minä olen oppinut pitämään huolta omasta jaksamisestani. Olen oppinut ottamaan rennosti ja tajuamaan, että ainoa joka asettaa riman liian korkealle, olen minä itse. Minulla on ne tietyt tavoitteet ja rajat, pystyn ne itse asettamaan itselleni. Toki joustavuutta täytyy löytyä, mutta silti omasta hyvinvoinnista täytyy pitää kiinni ja hoitaa sitä, vaikka sitten laiminlöisi hetkeksi kodinhoitoa tai hidastaisi työtahtia. En silti väitä ettäkö se olisi helppoa. Ulkopuolelta tulevat paineet saavat venyttämään itseään äärirajoille. Lapset ovat vaativia, mutta kyllä äitikin saa vaatia, ei äidin tarvitse uhrata itseään lapsilleen. Mietipä minkälaista esimerkkiä heille sillä näytät? Mielestäni on tärkeää opettaa lapsille että kaikilla on oikeus  voida hyvin ja ottaa aikaa itselleen. On ihmisen oikeus asettaa rajat, eikä mielestäni kukaan voi pyytää niitä ylittämään. Niin fyysisesti kuin henkisesti.

On niin paljon tapetilla otsikoita uupumuksesta, masennuksesta, burn outeista, että mielestäni olisi erittäin paikallaan opettaa pienestä pitäen, nyt uudelle sukupolvelle, itsetuntemusta ja sitä että pysähtyy ennen kuin on myöhäistä.

On kuitenkin vielä paljon sellaisia, jotka mieltävät oman hyvinvoinnin huolehtimisen itsekkyydeksi. Olet itsekäs, jos lähdet leffaan etkä vietä aikaa lapsesi kanssa 24/7. Olet itsekäs, jos olet kuumeessa sairaslomalla ja jätät hommasi työkavereiden hoidattavaksi. Pyhpah sanon minä. Tyhmempikin tajuaa, että pystyt olla paljon parempi niin työntekijänä kuin äitinä tai ihan minä tahansa, kun itse voit hyvin!

Ei siis kannata ottaa liikaa hoidettavakseen samaan aikaan. Vaikka joku pystyykin rakentamaan taloa, hoitamaan vauvaa, käymään töissä ja opiskelemaan samaan aikaan, ei sinun tarvitse. Ota vain niin paljon kuin jaksat kantaa, jos sinulla vain on mahdollisuus valita. Pidä puolesi.

Itse en ole ikinä ollut mikään suorittaja, en vain pysty siihen. Välillä kadehdin sellaisia joilla tuntuu olevan kaikki langat käsissä, ah ne täydellisyyden perikuvat, mutta onko sekään todellisuus vai vain kiiltokuvaa? Välillä ihan tavallisetkin asiat ottavat lujille ja silloin on pakko himmata. Jos otat sen päivän tai pari rennommin ollen itsellesi armollinen, jaksat taas kohta paremmin. Jos vedät itsesi piippuun, teet enemmän hallaa kuin hyötyä muille ja itsellesi.

Hyvinvoivana keskittymiskykysi paranee, olet tehokkaampi ja mielesi on virkeämpi. Muista olla realistinen ja opi tunnistamaan omat rajasi. Halutessaan saa muuttua tai kehittyä ja se on hyvä, mutta ole armollinen itsellesi.

Tsemppiä!

Vanilla