Työhaastattelussa

Minulla oli alkuviikolla haastattelu tähän nykyiseen työtehtävääni, määräaikaisesta sijaisuudesta tulee vakituinen virka. Paikkaan oli 20 hakijaa ja 8 kutsuttiin haastatteluun. Jännitin haastattelua jostain syystä ihan hirmuisesti etukäteen. Ehkä se tuntui tärkeältä, koska halusin saada sen paikan ja siksi hermoilin. Haastattelun jälkeen tuli ihan kamala olo kaiken sen ahdistuksen ja hermoilun takia. Tuntui että olisin pystynyt paljon parempaankin. Käytin jopa aikaa valmistautuakseni ja mietin vastauksia mahdollisiin haastattelukysymyksiin. Enhän minä niitä sitten enää muistanut. Sain onneksi edes jotain järkevää suustani ulos, mutta en ollut tyytyväinen suoritukseeni.

Seuraavat pari päivää käyttäydyin kuin hermoheikko eläin, sydän jyskytti, oli huono olo ja kiukkuinen mieli. Tänään sitten sain tietää että olen varalla virkaan. En siis saanut paikkaa. Se johtui yksinkertaisesti siitä, että yksi hakija oli minua pätevämpi, tehnyt tätä hommaa jo vuosia. Minkäs sille siis mahtaa, en minä lisää kokemusta saa  tuulesta tempaistua. Kuulemma olen ollut hyvä työntekijä, mutta kokemus vei voiton.

Harmittaa, tottakai. Lievästi hyväksikäytetty olo, olin tavallaan välikappaleena vanhan ja uuden työntekijän välillä ja nyt minut vain heitetään pois. Esimies sanoi että ’tulit kun hätä oli suurin’ ja minä vastasin että ’sellainen minä olen, riennän apuun’ ja sitten käy näin. Tattista. Mutta jotenkin kyllä tuntui liian hyvältä ollakseen totta, että minäkö muka saisin vakituisen työn, pyhpah. Tuli sama tunne kuin ennen raskaustestin tekoa kun tietää että tulos on negatiivinen, mutta silti sitä salaa toivoo että ihme olisi tapahtunut. Lähinnä kuitenkin huojennuin siitä että nyt tiedän miten kävi, eikä tarvitse stressata päätöstä. Jotenkin tuli heti helpompi olla, enkä koe juuri paineita työn suorittamisestakaan. Miksi yrittää äärimmilleen, kun työt kuitenkin pian loppuu? Toki työni hoidan, mutta ehkä hitusen voin himmata ja ottaa nyt rennommin.

Osaksi harmitustani lieventää myös se, että minulla on tulossa toinen työhaastattelu ensi viikolla, taas ihan uudenlaiseen paikkaan ja työhön. Se alkaisi heti tämän työn ja ulkomaanreissun jälkeen. Työnkuvaus kuulosti minulle sopivalta, mutta kovin tarkasti ei oltu kerrottu että mitä se konkreettisesti pitää sisällään. Olen kuitenkin aika innoissani ja tämäkin olisi vakituinen paikka omalla asuinkunnalla vielä. Nyt tsemppaan haastattelua varten ja aion saada sen paikan. Minulla on muutenkin sellainen asenne uutta työtä kohtaan, että aina voi kokeilla ja keksiä sitten muuta jos ei miellytä.

Ja täytyy sanoa että tällaisenaan tämä nykyinen työ ei olisi ollut ihan minun näköiseni. Tässä on kyllä potentiaalia, mutta minulla on silti sellainen olo, etten ole oikeanlainen henkilö tähän hommaan loppuviimein. Jopa mieheni oli sitä mieltä, vaikka yleensä ensimmäisenä murehtii rahasta kun minulla työt loppuu. Se lämmitti kovasti mieltä. Aina minä jotain sitten keksin, jos ei töitä niin se opiskelu alkaa olla entistä kiehtovampi vaihtoehto.

Työhaastatteluvinkkinä sanoisin, että mieti valmiiksi millainen työntekijä olet, ja mene rennolla asenteella. Jos olet jännittäjä, voit hyvin mainita haastattelijalle hieman jännittäväsi tällaisia tilanteita. Ja kyllähän haastattelijat senkin ymmärtävät, että tilanne on aika kuumottava.

Lykkyä tykö kaikille työhaastatteluihin menossa oleville!

Vanilla