Parisuhdeaika

Parisuhteen hoitaminen ja ylläpitäminen kiireisessä arjessa jää usein taka-alalle, etenkin jos talossa on vauva tai pieniä lapsia. Silloin sitä helposti jättää parisuhteen ikään kuin taka-alalle odottamaan kunnes lapset ovat isompia, niin minäkin tein. VIRHE. Kuten jossain artikkelissa hiljattain luki, ei parisuhdetta voi laittaa tauolle, kyllähän se elää koko ajan. Ja jos kuluu välissä monta vuotta kun ei juuri katsokaan toiseen päin eikä asioista keskustella, kyllä siinä väkisinkin jotain kuihtuu. Tärkeintä olisi pitää kiinni siitä yhteydestä. Se voi olla vain pieniä keskusteluja ennen nukkumaanmenoa, pieniä kosketuksia tai katseita arjen keskellä, toisesta huolehtimista. Merkittävä osa yhteydessä toiseen on mielestäni puhuminen. Puhukaa, puhukaa puhukaa. Parisuhteen toinen osapuoli ei osaa lukea ajatuksiasi, ja vaikka ärsyttäisikin sanoa toiselle kaikki ilmiselvätkin asiat ääneen, sano. Silloin ajatukset eivät jää kytemään eivätkä paisu järjettömiin sfääreihin mielessäsi, kun kyse voi olla vain pienestä väärinymmärryksestä. Hiljaisuus on vaarallista, koska mielikuvitus.

Itse muistan vauvan vieneen niin paljon energiaa ja läheisyyttä, etten kyennyt enää päästämään miestä iholleni. Olin myös niin poikki, etten jaksanut puhua. Tai oikeastaan olisin varmasti puhunut, mutta meidän parisuhteessamme puhuminen on asia jota pitäisi kehittää. Meillä nimittäin helposti ollaan aika tuomitsevia ja arvostelevia. Meiltä puuttuu sitä sellaista pyyteetöntä henkistä tukea ja välillä syyttävät sormet osoittelevat kutakin vuorollaan. Tämän eteen koitamme tehdä kovasti töitä ja päästä siitä pois, ihan jo lapsen kasvatukseen liittyen. Minä itse koen vaikeaksi avautua täysin miehelleni, koska en saa kaipaamaani tukea ja myötätuntoa. Tilanne käy usein monimutkaiseksi yrittäessämme keskustella, enkä vain aina jaksa ryhtyä siihen selittelyyn. Mies taas ei juuri puhu tunteistaan eikä voi ikinä myöntää tehneensä mitään väärin. Se korpeaa minun itseluottamustani, kun olen aina se jota syytetään. En kuitenkaan ole enää hetkeen suostunut olemaan syntipukki joka asiaan, vaan pidän pintani. Meidän täytyy päästä yli tästä syyllisyyden verhosta, muuten parisuhde ei tule voimaan hyvin. Se on kuitenkin pitkä ja kivinen tie. Onneksi olemme päässeet jo alkuun, sekin on jotain, että molemmilla on halua yrittää. Niin kauan parisuhteessa on toivoa, kun kumpikin sitä haluaa.

Katkeroituminen on vaarallista, mutta niin käy jos parisuhteessa ei kommunikoida.

Huomaan välillä viettäväni useita päiviä melkein itsekseni vain, omia juttujani tehden, vaikka meillä onkin talossa kolme ihmistä. Niin käy ehkä silloin kun olen väsynyt tai alamaissa. Silloin sitä vetäytyy omaan kuoreensa eikä halua tartuttaa omaa kurjuuttaan muille. Mutta silloin juuri olisi tärkeää sanoa asiasta ääneen toiselle, koska silloin sinulla on joku jakamassa sitä taakkaa ja antamassa tukea. Kyllä minä tuntisin itseni tärkeäksi, jos mies tulisi hakemaan minulta tukea ja lohtua kun hänellä on vaikeaa. Toki joskus on parempi kohdata omat peikkonsa yksin, jotta siitä selviää.

Väärinymmärrykset ovat meille jokapäiväisiä. Me oletamme liikaa ymmärtävämme toisen ilmeitä, eleitä, äänenpainoja. Kun toisen kanssa on ollut yli kymmenen vuotta, sitä luulee tuntevansa toisensa. Mutta ihmiset muuttuvat koko ajan, kasvavat ja kehittävät itseään. Silloin on hyvä antaa toiselle mahdollisuus olla eri mieltä tai käyttäytyä erilailla kuin miten on ennen tehnyt. Itsekin olen tietoisesti suhtautunut tiettyihin asioihin erilailla, mutta se on vaikeaa jos toinen ei sitä huomaa vaan olettaa että toimin kuten ennenkin. Siitä on hyvä silloin puhua, koska ei kukaan pysy perässäsi eikä tiedä mitä milloinkin haluat jos mieli muuttuu usein. Sano ääneen.

Meidän parisuhteemme näkyy arjessa mm. kotitöiden jakamisella. Molemmilla on yhtä paljon huolehdittavaa, ja jos toinen ei jaksa, toinen auttaa. Koitamme myös halata ja pussata joka päivä, sekä toivottaa hyvät yöt. Itse en ole niin kovin läheisyydenkaipuinen, mutta tiedän tämän olevan miehelleni tärkeää, joten yritän. Lisäksi annamme toisillemme tilaa huolehtia omasta jaksamisestaan, mm. harrastuksien parissa. Katsomme iltaisin erilaisia sarjoja ja elokuvia tai käytämme hetken jutellen kummankin kuulumisista lapsen mentyä nukkumaan. Nämä ovat kuitenkin spontaanisti tehtyjä asioita, emme me aikatauluta keskustelujamme emmekä ole sopineet esimerkiksi tiettyä päivää viikosta kun katsomme yhdessä ohjelmia. Ainoastaan kotityöt on sellainen asia, missä noudatamme tarkkaa jakoa, koska niistä meillä eniten riidellään. Meillä on siis selkeät jaot, jotta homma toimii ja kumpikin hoitaa osuutensa. Kaikilla on omat tapansa toimia ja jokaisen täytyy löytää omansa.

Kenenkään ei kannata verrata omaa parisuhdettaan tai perhettään naapurin Penaan ja Riittaan, vaan keskittykää siihen miten teidän perheessänne toimitaan. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, koska kaikki ihmiset ovat erilaisia.

Älkää siis erotko heti ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla. Puhukaa, yrittäkää, katsokaa peiliin ja muuttukaa. Sinun täytyy kuitenkin itse haluta sitä. Toista ei voi muuttaa, itseään voi, jos haluaa. Sinun täytyy ensin tietää mikä sinulle on tärkeää ja missä voit joustaa. Omista arvoistaan on kuitenkin tiettyyn rajaan asti hyvä pitää kiinni, muuten kadotat itsesi.

Muistakaa kommunikoida. Hyväksykää itsenne ja toisenne. Rakastakaa.

Vanilla