Jaksamattomuus

Kun.ei.vaan.jaksa.

Mielialalääkkeen lopettamisen jälkeen oloni on vähitellen tuntunut menevän huonommaksi ja väsyneemmäksi. Kotityöt alkavat tuntua ylivoimaisilta, enkä jaksa lapseni kanssa oikein tehdä mitään. Tuntuu kurjalta sanoa koko ajan että äiti ei nyt jaksa. Koitan joka päivä edes pikkuisen aikaa tsempata itseäni jotta keskityn edes hetken verran lapseeni ja annan huomioni hänelle. En toki ole koskaan ollut mikään leikkijä-tyyppi, mutta touhuilemme sitten kaikenlaista muuta yleensä. Kotona olen tylsää seuraa. Usein lähdemme esim. uimaan, pyöräilemään, leikkipuistoon, kirpparille tai kyläilemään. Minusta tuntuu helpommalta lähteä muualle, kotona ajatukseni harhailevat ja jumitun selailemaan puhelinta kun pitäisi leikkiä. Joskus toki innostun leikkeihinkin ja rakentelemme junarataa tai pidämme autokauppaa tai rakennamme legoja. Viime aikoina nämä kaikki ovat jääneet vähän vähemmälle. Olen kyllä viime aikoina ollut aika paljon pojan kanssa kun isäntä on mennyt menojaan. Ehkä tarvisinkin nyt hieman taas enemmän aikaa itselleni. Jaksamattomuus voi johtua myös siitä, nyt kesällä kun ei ole mitään harrastuksiakaan.

Parasta aikaa minulle ovat illat, silloin jaksan viimein raahautua ylös sohvalta ja tehdä edes ne pakolliset hommat. On muuten kumma juttu, kun koko päivän odottaa pääsevänsä nukkumaan niin illalla ei sitten enää väsytä yhtään ja tulee tietty valvottua sitten ihan liian myöhälle. Päiväunia en enää oikein nuku vaikka mieli tekisi; en vain sitten saa yöllä nukuttua ja siitä tulee inhottava kierre. Liian lyhyet yöunetkin vaikuttavat huomattavan paljon siihen miten paljon jaksan olla aktiivisena ja touhailla asioita.

Olen osaksi laittanut tätä oloa myös stressin syyksi. Työpaikan epävarmuus, työhaastattelut ja muu jännittäminen ovat kalvaneet mieltä ja nostaneet stressitasoa. Myös yritys laihduttaa saattaa stressata, kun en oikein tahdo päästä vauhtiin. Väsyneenä on vaikea jaksaa liikkua ja syödä paremmin.

Yksi syy on yritys tulla raskaaksi. En kyllä koe että tästä varsinaisesti stressaisin, ainakaan jatkuvasti. Vaikka asia on mielessä niin harvoin se ahdistaa. Lähinnä tarkkailen kiertoani ja tikuttelen ovulaatiota. Itse asiassa se on/on ollut juuri näinä päivinä. Nyt ehkä näin loppukierrosta asia pyörii enemmän mielessä kun odottelen alkavatko kuukautiset vai eivät. Jotenkin sellainen olo on, että minulla on nyt ihan liikaa stressiä kropassa eikä raskautuminen nyt onnistu. Mutta ovulointi on jo itsessään hyvä juttu, koska sitä ei joka kierrossa välttämättä tapahdu. Nyt on edes konkreettinen mahdollisuus tulla raskaaksi ja sitä on nyt tietysti käytetty hyväksi makuukammarinkin puolella. Tosin samalla kun toivon tulevani raskaaksi, mietin tätä ylipainoani ja murehdin hieman omasta jaksamisestani jos raskaudun näin isokokoisena. Huijaan itseni ajattelemaan että paino varmasti tippuu raskauden myötä jos on vaikka pahoinvointia, mutta realistisena tajuan kyllä ettei se vain niin mene vaikka kuinka haluaisin. Ja pienen vauvan kanssa laihduttaminen jää taka-alalle. Mutta okei, keskityn nyt vain ruokavalioni parantamiseen ja liikun sen mukaan mitä jaksan. Terveellisesti syöminen on ehkä paras vaihtoehtoni ja varsinainen laihdutus toissijainen asia.

Vaikka arki rullaa yhtä tylsästi kuin ennenkin, elämässä silti tapahtuu kaikenlaista. Yllä jo monia syitä siihen miksi olen nyt niin uupunut, isoja asioita on tapetilla monta yhtä aikaa. Raskautumisyrityksen takia en voi syödä mielialalääkkeitä, muuten aloittaisin ne heti uudelleen. Mutta tätähän se elämä vaan on, asioita tapahtuu koko ajan ja se on ihan normaalia. Välillä sitä vain hämemntyy ja väsyy, silloin voi yrittää himmata ja prioirisoida elämää uudelleen. Ja yrittää olla potematta huonoa omatuntoa alentuneesta suorituskyvystä. Silti ei saa luovuttaa kokonaan, pitää pysyä elämänsyrjässä kiinni ja räpiköidä pakolliset asiat eteenpäin.

Älä jää kaivonpohjalle makaamaan. Liiku milli, sentti, metri, kunhan pysyt liikkeellä, ettet jämähdä. Silloin liikkeellelähtö tulee olemaan kovin vaikeaa. Jos sinulla on energiaa päivässä edes viiden minuutin ajan, käytä se hyväksi ja tee joku pieni juttu. Jo se saa olon paremmaksi kun kokee olleensa edes hetken hyödyllinen, sait tänäänkin jotain aikaan, hyvä sinä.

Vanilla