Ylipainoinen

Hei, olen Vanilla, olen sokeriholisti. Addiktioni on suklaa, enkä pääse siitä irti.

Olen täysi-ikäisyyteen asti ollut normaalipainoinen. En mikään hoikka, mutta ei kaukana siitä, ihan siis normaalipainoinen. En ole urheilullisimmasta päästä, kausittain olen lenkkeillyt enemmän tai vähemmän. Kun aloime mieheni kanssa seurustella, vähäinenkin liikkuminen jäi ja herkut tulivat tilalle entistä isommassa roolissa. Vietimme monia iltoja leffojen ja herkkujen äärellä. Silloin myös paino alkoi nousta. Pari kertaa olen laihduttanut, mutta tyypillisen jojoilijan tavoin kilot tulivat tuplaten takaisin. Raskausaikana isoin pelkoni taisi olla, että saanko kaikki raskauskilot tiputettua. Sainhan minä, mutta taas paino alkoi nousta.  Pojan ollessa reilun vuoden, tein mahtavan diilin personal trainerin kanssa ja treenasin kunnolla puolisen vuotta, olin elämäni kunnossa. Fyysisesti.

Sitten tulivat henkiset ongelmat ja ne yhdessä lääkkeiden kanssa nostivat painoa useamman kymmentä kiloa parin vuoden aikana. Kun paino alkoi lähestyä kolminumeroista lukua, päätin etten aio antaa sen nousta sinne asti. Mutta itsensä motivoiminen on erittäin vaikeaa, kun on elänyt hälläväliä-asenteella, on voimaton ja väsynyt. Suklaa on minun lohduttajani niin hyvissä kuin huonoissa hetkissä. Silloin muulla ei ole väliä. Kukapa tahtoisi tuntea olonsa kurjaksi? Suklaa auttoi, hetkeksi. Sitten toki iski morkkis ja sätin itseäni, senkin heikkoluontoinen läskikasa.

Nyt olen henkisesti paremmassa tilassa ja oikeita hyviä syitäkin laihduttamiseen löytyy. Silti olen tuskaillut karkkihimoni kanssa jatkuvasti. Joka ikinen päivä se iskee, välillä todella pahana, vieroitusoireiden kera. Jos selviydyn yhdestäkin päivästä voittajana, olen ylpeä itsestäni.  Sallin itselleni herkkupäivän viikonloppuisin, muina päivinä yritän taistella. Silti häviän enemmän kuin useimmiten taistelun sokeriaddiktion kanssa. Tämä on ihan todellinen ongelma, joka ahdistaa ja aiheuttaa oireita. Mutta millaisia hoitoja tähän löytyy, kertokaa ihmeessä?

Vuoden alusta olen koittanut pikkuhiljaa vähentää herkkuja ja katsoa paremmin mitä ylipäänsä syön. Tämä on ollut jatkuvaa tasapainoilua, eikä ikinä tiedä milloin mennään rajan yli. En voi oikeastaan sanoa laihtuneeni juuri, mutta paino ei ole myöskään noussut, se on jo erittäin hyvä asia. Toivoisin voivani tiputtaa kuitenkin tämän vuoden aikana sellaiset 10 kiloa edes ja siitä olisi hyvä jatkaa pikkuhiljaa. Mutta paino ei vain lähde laskuun, enkä oikein koe pystyväni parempaan. Aion kuitenkin yrittää parhaani ja sinnitellä, tehdä vain pieniä muutoksia kerrallaan, jotta ei tulisi romahdusta. Ehkä sitten parin vuoden päästä taaksepäin katsoessani huomaan, miten paljon olenkaan muuttanut ruokailutottumuksiani ja voin olla siitä iloinen.

Liikunta on jäänyt salilla käymisen jälkeen tärkeäksi osaksi arkea. Minun on pakko päästä pihalle ja liikkumaan säännöllisesti, muuten pää halkeaa. Liikunta on luonnollinen tapa lisätä hyvää oloa, se tekee pääkopalle todella hyvää. Liikkuisin enemmänkin, jos vain keho ja arjen velvoitteet sallisivat. Mutta haluan olla myös järkevä, enkä kuluta itseäni loppuun. Sopivasti, sopivassa suhteessa kaikkea.

Täytyy muistaam että puntari ei kerro kaikkea. Vaikka minäkin olen noin 30 kiloa ylipainoinen, olen fyysisesti (ja henkisesti) paremmassa kunnossa  kuin aiemmin. Paino vaikeuttaa liikunnan harrastamista, mutta liikun silti; vaikkakin helpompaa olisi vähemmällä massalla. Olen terveempi ihminen nyt kuin ikinä ennen. Samalla painan enemmän kuin ikinä ennen.

Kaiken kaikkiaan tavoitteeni on olla terve, voida hyvin ja jaksaa hyvin. Kun liikun, syön ja lepään oikeassa suhteessa, voin sanoa olevani terve ja hyvinvoiva. Nehän ne ovat kuitenkin hyvinvoinnin kulmakiviä, ei puntari tai mittanauha.

Voikaa siis hyvin! Ja syökää välillä suklaata.

Vanilla